Poissaoleva

 

hetki pimeydelle

taivaan tähdille

jotka tuikkivat kyyneleitä

niin kuin sinunkin silmäsi

 

hetki kivulle

jonka pusket tieltäsi

sille

jonka kieltäydyt kuulemasta

ja jonka ansiosta

pudotat kädet korvillesi

kuuntelet kehosi huminaa

 

hetki vihalle

joka saa paiskomaan maljakot sirpaleiksi

sille

joka pakottaa piilottamaan jokaisen muiston

niihin laatikoihin

joita et koskaan avaa

ehkä silti joskus myöhemmin palaat

 

hetki äänelle

joka pyytää vaihtamaan tilalle sinut

se huutaa

että paikkoja on vaihdettava

mutta eihän niin suostuttu

lapsuuden tuolileikeissäkään vaihtamaan

 

hetki takkuisille hiuksille

teräville hengenvedoille

sisältäpäin puskevalle kivulle

joka pulppuaa pintaan

 

hetki turvonneille kasvoille

joita pitkin joet virtaavat

valuttaen maskarat

ja meikkivoiteet mennessään

 

hetki toteutuneille painajaisille

niille

joita et toivo edes viholliselle

jotka varastavat sanat

jotka tulehduttavat tunteet

jotka kovettavat kasvot

niille

joissa taivaan kannelle ilmestyy yksi tähti lisää

 

hetki jokaiselle

joka on täältä joskus lähtenyt

ja sille

joka on joskus täältä lähtevä

ajankysymystä kysyn yksin pimeässä

kuinka monta mahdollisuutta saan

ja kai lähden ennen rakkaampaa

ehkä toivonkin

että en

toivon

että suru viimeinen

on minun

eikä hänen

 

hetki jokaiselle

joka on joskus vieressä odottanut

loppuun asti toivonut

vaikka itselleenkin valehdellut

sairaalasängyn vieressä nukkunut

 

hetki jokaiselle

jota ei varoitettu

jolle ei mitään merkkiä annettu

sinä päivänä

kun kaiken piti olla hyvin

illan päätteeksi

ei ollutkaan

eikä seuraavana aamunakaan

 

hetki jokaiselle

joka on jonkun menettänyt

pakolla irti päästänyt

vaikka jäänytkin mukaan roikkumaan

vetänyt itsensäkin lopulta mukaan

 

hetki jokaiselle

joka on eteenpäin jollain ilveellä

päässyt

mutta aina pysähtynyt

kuullessaan sen laulun

maistaessaan sen maun

 

ja hetki sille

joka pyörii omantunnontuskissaan

koska ei muista enää edes sitä ääntä

joka ennen rauhoitti niin kovin

tai niitä kasvoja

joita rakasti jokaisella solullaan

silloin paremmassa menneisyydessä

ennen kaikkea tätä kipua

 

nyt jäljellä enää aukko

yksi jos toinenkin

poissaoleva

 

– Minja-Milla I.

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *